033

Marianne laittoi tämmöisen haasteen, tässä vähän sääntöjä joita en aio (enkä voi) noudattaa (koska en lue noin montaa blogia edes..)

The challenge is as follows:
1) Link to the person who tagged you.
2) Post the rules on your blog.
3) Write six random things about yourself.
4) Tag six people to your post and link to them.
5) Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6) Let the tagger know when your entry is up.

Mutta kuusi sekalaista asiaa.

1. Olen ollut kipeänä kohta yli kuukauden. Eilen tajusin viimein hakea sairaslomaa, jota sain sitten oikein kolme päivää. Olo oli eilen siedettävä, tänään on taas pää täynnä räkää ja tuskainen fiilis. Lisäksi korvat on lukossa ja toista korvaa ja sen alapuolella sijaitsevia kaulan osia särkee. Todella kivaa, sanoisin.

2. Odottelen hysteerisenä monitoimikonetta! Jo kesällä sain päähäni että tarvitsen moisen kapistuksen keittiööni (lähinnä kaikki alkoi mansikkamargaritoista ja tehosekoittimen tarpeesta..) Valkkasin mieleiseni härvelin netin ihmeellisestä maailmasta, mutta sitä ei sitten löytynytkään niin vaan kotimaisista kaupoista. No, ihana puoliskoni Samppa tilasi sitten moisen härvelin minulle Pixmaniasta ja se onkin sitten seikkaillut ympäri maailmaa, kunnes tänään se oli saapunut Itelloonien kuljetettavaksi. Valmistelen jo mielessäni kauppalistaa vihanneksista, joita tarvitsen silputtavaksi kun kokeilen ko. härveliä.


3. Haaveilen järjettömästi asioista joita en voi saada. Suurin ja mahtavin on matkailu, suunnittelen paperille ja kaikenlaisiin vihkoihin yms. erilaisia matkoja, kirjoittelen ylös paikkojen nimiä joissa haluan käydä, katson lentojen hintoja ja aikatauluja ja mietin mitä tarvitsee pakata mukaan. Mietin minkälaiset kengät tarvitsen kun kiipeän Kinabalu -vuorelle Borneossa ja herään yöllä painajaisuniin siitä, että mahtaako Mumbaista päästä junalla Bengaluruun.

4. 80% ruuista on pahoja ilman kermaviilikastiketta. Voisin elää kermaviilikastikkeella. Ostan usein pelkän dippikastikkeen ja jätän sipsit kotiin. Dipin voi syödä lusikallakin.

5. Tykkään kauheasti kaikista kasveista, mutta olen ehkä tumpeloin kotipuutarhuri ikinä. Kaikki kasvit kuolee. Taktiikkanani onkin, että aina kun yksi kuolee voi tilalle ostaa uuden..

6. Inhoan sitä etten ole mitenkään erityinen.

032

Olen etsiskellyt sopivia toisenlaisia lahjoja. Täytyy ehkä lahjoittaa useampaan kohteeseen, koska en osaa päättää haluanko tukea kehitysmaiden ihmisiä (SPR) vai suomalaisia köyhiä perheitä (Hyvä Joulumieli -keräys). Harmittaa, että Kirkon ulkomaanavulla sekä World Visionilla on kaikkein "parhaat" valikoimat, kun en kumpaakaan näistä halua tukea. World Visionia voisin ehkä joskus tulevaisuudessa kyllä tukea kummilapsen myötä, mutta jotenkin on epäilyksiä siitä, miten rahat menevät perille. (En tiedä onko SPR sen parempi kohde mutta ainakin Hyvä Joulumieli -keräyksen varat jaetaan vielä nyt joulunaikaan 70 euron lahjakortteina köyhille lapsiperheille.)

Hitto vie kun ei ole minkäänlainen joulumieli itsellä. Se vituttaa.

031

Ollaan pyöritty kuin puolukat pillussa uudessa tavaratalossa, kun kuormia ei olekaan vielä tullut eikä mitään tekemistä tietenkään ole. Ehkä tällä viikolla asiat ovat paremmin. Aika kuluu nopeasti ja on erihienoa kun kahden tunnin välein on taukokin :D Eilen kävin ostamassa lampun fillariini jotta olisi kivempi pyöräillä ja tänään on tietysti sellainen tuisku että minun tuurillani on ehkä parempi mennä kävellen mikäli haluan säilyttää pääni.

Olisi oikeastaan aika paljon vuodatettavaa, elämä ei solju ihan siihen malliin kuin tykkäisin. On ollut hyvin hankalia aikoja, ja kukas muukaan siihen olisi syypää kuin minä itse. On jotenkin karmivaa huomata että MINÄ, joka olin vielä joskus ihan fiksu ja jolla oli jonkinnäköisiä tavoitteita, olen nyt päätymässä rautakaupan kassaksi. En halua mitenkään väheksyä kaupan kassoja enkä muitakaan ammattikuntia, mutta todettakoon silti, että odotin itseltäni ehkä hiukan enemmän.

Mitä muuta voi silti odottaa tällä työskentelymotivaatiolla ja koulunkäynti-innolla. Ei mitään.

Lisäksi aina olemassaolleet ulkonäköongelmat ovat nostaneet päätään melko voimallisesti, eikä sekään tilannetta oikein helpota. Yritin eilen käydä myös vaatekaupassa mutta siitä seurasi sen luokan sekoaminen etten ehkä hetkeen tätäkään yritystä toista. Lyhyesti ja ytimekkäästi voitaisiin todeta, etten vaan voi sietää itseäni tällä hetkellä. Nämä vammailuongelmat tuovat tietysti mukavan lisämausteen parisuhteeseen kun meikäläinen on kuin perseeseen ammuttu karhu koko ajan, ja toinen ei oikein tiedä missä mennään (eikä tajua vaikka koitan selittää). Jotain ehkä kaaliin viimein upposi kun sain jonain yönä rääyttyä että en voi käsittää miten meikäläisestä tulee läski rautakaupan kassa. Morjes sitten vaan.

030

Kaksi viikkoa Kodin Terran koulutusta takana ja on aika sekava olotila. Jonkin verran on jo tulevakin valottunut, mutta aika paljon on vielä pimennossa. Hetkittäin tuntuu siltä että ihan tosi jees ja ihmiset on huippuja, mutta sitten toisilla hetkillä on sellainen fiilis että homma on ihan perseestä ja kaikki inhoo meikäläistä.

Olen ollut viime päivinä vähän sellaisella riitaa haastavalla tuulella, mutta hyvitykseksi tilailin sitten Sampalle PS3:n synttärilahjaksi, luulisi hyvittävän parin vuoden nalkutukset.

On ollut mielessä kaikenlaista kirjoiteltavaa mutta neiti Palvelut ja Cafe (Marianne huom!) ei kyllä nyt keksi mitään sanottavaa. On vähän krapula näin päiväkännien päälle.

029

Terra-koulutukset ovat alkaneet enkä ole ehtinyt nolata vielä itseäni juuri lainkaan. Tänään olisi oiva tilaisuus kun päivän aiheena on turvapassikoulutus. Ohjelmaan sisältyy muun muassa tulipalon sammutus, ja mikä olisikaan siistimpi tapa nolata itsensä kuin itsensä sytyttäminen tuleen? Vaikka kaatumalla sinne tulipaloon. Tai sitten voisin rikkoa Anne-nuken elvytystilanteessa tai laukoa kuolemattomia kommentteja keskustelussa siitä, mitä tehdään kun pommiuhkaussoittaja soittaa.

Koulutus on aika perinpohjaista ja sisältää paljon hehkutusta ja toisaalta paljon ukaaseja siitä mitä ei saa tehdä. Mutta toistaiseksi on kyllä ollut pääsääntöisesti hyvä fiilis vaikka osa puheenvuoroista onkin aika lailla puuduttavia enkä oikeastaan ymmärrä että miksi minun tulee Terraan mennessäni tietää että ensi keväänä lanseerataan Opel Insignia. Näin meille kertoi kuitenkin AutoPalinin setä.

Meistä on tehty myös uutinen!

Korjaukseksi voin kertoa, että meitä on 57 ja hakijoita oli 1081, joten meikäläinen kuuluu VALIOJOUKKIOON ;)

028

Enpä olekaan hetkeen viitsinyt päivittää. Elämä on pyöriskellyt töiden ja kesällä mökillä ja nyt syksyllä kotona olemisen merkeissä. Mitään järin ihmeellistä ei ole siis tapahtunut, lukuunottamatta kihloihin menemistä, jonka senkin kaikki tätä blogia mahdollisesti lukevat henkilöt jo tietää. Eikä sekään muuttanut mitään, mutta onpa ainakin kiva sormus. Hahaa.

Kuitenkin hermostuin hiljalleen hampurilaisten ja wienereiden myyntiin, ja päätin suunnata leuka maassa kohti uusia pettymyksiä. Niinpä hain Poriin keväällä 2009 avattavaan Kodin Terraan. Hakijoita oli noin 600 ja jostain syystä meikäläinen valittiin sinne myyjähenkilöksi. Koulutukset alkavat sitten maanantaina 17.11., eli ihan justiinsa.

Vaikka olen syvästi väittänyt inhoavani työtäni ravintelimaailmassa, valtasi minut käsittämätön haikeus eilen töissä, kun tajusin, että tiettyjen työntekijöiden kanssa minulla ei ole jäljellä enää yhtään yhteistä vuoroa. Vaihdeltiin halauksia ja muuta sellaista hyvin ahdistavaa, mutta silti oli pakko mennä hetkeksi itkeskelemään. Nyt viikonloppuna olisi viimeiset kaksi työpäivää ja luulen että sunnuntaina on hyvin herkkää. Hyvin herkkää.

En oikein tiedä mitä tässä nyt sitten ajattelisi. En selkeästikään pysty ajattelemaan järkevästi. Tänään kävin ostamassa järjettömän säkillisen irtokarkkeja ja kotona muistin etten tykkää karkeista. Ne on ällöttävän makeita ja niistä tulee kädet limaisiksi. Sipsit on kivempia, niistä tulee vaan rasvaiset kädet ja niitä voi syödä pussitolkulla. Voisi vaikka yrittää välillä vähän päivitellä tätä blogia, kun tämä tuntuu joillain olevan vielä linkeissäkin. Olisi siis minun puolestani ihan kohteliasta kirjoittaakin joskus.

Kotona on kiva olla. Nyt kutsuu Frasier. Sain aikaan pitkän entryn eikä ollut mitään asiaa. Wuhuu.

027

Muotiblogin ensimmäinen ja ehkä viimeinen osa: kenkiä.

Ostin parit kengät. Oli kivaa ja rahat meni.